Vilho Mustajärven elämäntarina

Vilho Mustajärvi syntyi 1.10.1937 Evijärvellä ja kuoli 6.9.2022 Evijärvellä 84-vuotiaana.

Vilhon lapsuus oli surua täynnä, molemmat vanhemmat kuolivat kun Vilho oli 6 vuotias. Äidin veli Einari Lassila otti Vilhon huostaansa, he asuivat Haapajärvenkylän Lassilan mäellä eri paikoissa kunnes oma talo Niemitielle valmistui 1951.

Vilho hoiti maatilaa ja metsiä koko ikänsä. He asuivat Einarin kuolemaan 1995 saakka samaa taloutta. Vilho asui tilalla sitten yksin kuolinpäivään saakka. Vilho sai elää terveen elämän, vasta aivan viimeisen parin vuoden aikana sairauksia alkoi tulla. Aika sydänoperaatioon Tampereelle oli varattu, mutta sitä odotellessa Vilho joutui koronatartunnan uhriksi, terveydentila heikkeni nopeasti ja Vilho nukkui pois Kauhavan sairaalassa 6.9.2022.

Vilho tunnettiin Haapajärvenkylässä ahkerana ja vaatimattomana miehenä, joka ei paljon omista asioistaan jutellut. Lähinaapurit olivat hänelle tärkeitä, samoin hän osallistui suvun tilaisuuksiin ja juhliin, mutta aika harva pääsi häntä niin lähelle että olisi puhuttu muusta kuin ilmoista.

Tämän tarinan kirjoittaja on Martti Tyynismaa ja hän kuvailee tässä kokemuksiaan Vilhon tapaamisista ja on koonnut myös tietoja aikalaisten kertomuksista.

Minä olen tuntenut Vilhon jo 70-luvun alusta alkaen, Helena -vaimoni äiti Saima oli Vilhon serkku. Kävimme aika harvoin Vilhoa tervehtimässä, eikä niillä käynneillä päässyt oikein perille Vilhon elämästä eikä ajattelusta.

Olimme keväällä 2021 Vilhon serkun Martti Lassilan muistotilaisuudessa ja sen jälkeen Vilho kysyi, ehtisinkö käväisemään heillä ja vähän pilke silmäkulmassa sanoi, että pidit niin sopivan muistopuheen serkulle että voisitko aikanaan minunkin hautajaisissani pitää muistopuheen. Sanoin, että toki sopii, mutta minun pitäisi tietää sinusta jotain, jotta puhun oikeita asioita.

Siitä alkoi meidän tiivis yhteistyömme. Hän alkoi avautua omasta tilanteestaan ja toiveistaan. Tutustuminen sisälsi useita vierailuita Vilhon luona ja pikku hiljaa luottamus kasvoi ja syveni.

Ensin teimme edunvalvontavaltuutuksen siltä varalta, että hän ei pystyisi hoitamaan omia asioitaan. Vähitellen paljastui, että hän oli tehnyt testamentin kun ketään perillisiä ei ollut. Ja taas vähän myöhemmin selvisi, että varallisuutta oli sen verran, että hän oli suunnitellut omaa nimeään kantavan säätiön perustamista.

Hän oli tehnyt testamentin ja säätiön säännöt evijärveläisen Eero Niemen kanssa. Minä olen osallistunut näiden papereiden tekemiseen vain siltä osin, kun Vilho halusi niihin pieniä muutoksia viimeisten parin vuoden aikana. Nämä muutoksetkin käytiin tekemässä Eero Niemen luona.

Vaatimattoman Vilhon toinen ja ei näkyvissä oleva puoli oli sitten matemaattisesti hyvin lahjakas sijoittaja, joka oli tehnyt ensimmäisen osakesijoituksen 1982. Hänen sijoitusstrategiansa on ollut koko ajan osta ja pidä. Hän teki suoria osakesijoituksia pelkästään suomalaisiin pörssiyhtiöihin, sellaisiin, jotka ovat hyviä osingonmaksajia. Käytännössä hän ei myynyt koskaan mitään. Kun kysyin häneltä, valvottaako häntä kun kurssit ovat laskussa niin hän vastasi aina, että ne valvovat jotka myyvät.

Hänellä oli aivan valtava innostus seurata suomalaisten yhtiöiden tilanteita. Hyvin tyypillistä oli, kun otin puheeksi jonkun suomalaisen pörssiyhtiön, hän sanoi heti mikä oli sen viimeisin kurssi, millainen kurssikehitys on ollut vuoden sisällä, mitä isoja investointeja yrityksellä on tulossa ja miltä sen osingonmaksukyky näyttää. Hän tiesi myös yhtiöiden johtohenkilöiden nimet.

Tietolähteet hänellä olivat Kauppalehti, Taloussanomat ja Arvopaperilehti, joita oli tuvan sivustavedettävä sänky pullollaan. Toisin kuin voisi luulla, hänellä ei ollut ainakaan viimeisinä vuosina ketään yhteyshenkilöä missään pankissa tai varainhoitotalossa, vaan hän oli omatoiminen. Hän käytti tietokonetta, maksoi laskut ja teki osakekaupat netissä jo noin 15 vuoden ajan. Oletettavasti sitä ennen hän käytti pankkia kaupankäyntiin.

Vilhon tekemän testamentin mukaan varallisuuden päältä maksetaan hautajais- ja perunkirjoituskulut, varataan hautojen hoitoon rahaa, maksetaan seitsemälle serkulle tai heidän perillisilleen ”käytetyn mersun” verran rahaa. Viljelysmaat, rakennukset ja ajoneuvot myydään verotus huomioon ottaen mahdollisimman edullisesti lähinaapureille. Sijoitusvarallisuus ja metsät siirretään hänen nimeään kantavalle säätiölle, joka voidaan perustaa vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Vilho oli sillä tavalla erikoinen, että hänessä oli kaksi aivan erilaista ihmistä, toinen hyvin vaatimaton, jopa erakko ja toinen aktiivinen talousasioiden seuraaja ja sijoittaja.

Kun Vilhon kuoleman jälkeen käytiin läpi hänen jäämistönsä, talosta ei löytynyt yhtäkään arvoesinettä tai matkamuistoa. Hän ei käynyt koskaan missään. Itse hän sanoi, että Kuopion armeijavuosien jälkeen hän oli seuraavan kerran yön poissa kotoa sairaalassa täytettyään 80 vuotta.

Helposti tulee mieleen, kun näki hänen omaisuutensa, että miksi ei ole panostanut lainkaan itseensä. Varaa olisi kyllä ollut, mutta hän ei halunnut käydä missään tai hankkia mitään tarpeetonta. Hän oli tottunut säästäväiseen ja vaatimattomaan elämäntapaan.

Vilho kertoi keittävänsä aamuisin kaurapuuroa sen verran, että loppu siitä riitti lounaalle. Metsiä hän hoiti esimerkillisesti, ja nuukuus näkyi esimerkiksi siten, että hän toi metsätöistä polkupyörän tarakalla puiden oksia ja risuja ja niitä oli toinen makuuhuone täynnä ja niillä lämmitettiin tuvan hellaa. Klapit ovat liian kallis lämmitysmuoto, hän totesi.

Kun veimme elokuussa viime vuonna eräänä viikonloppuna hänelle ruokaa, niin hän istui pöydän ääressä kumarassa ja sanoi, että jos saisi elää tämän elämän uudelleen, niin kyllä toisin sen eläisi. Kysyin millaisen elämän hän olisi halunnut elää, johon hän vastasi että olisi nuorena päässyt edes joskus kotoa pois, muiden nuorten joukkoon. Aikalaiset ovat kertoneet, että Einari vaati Vilhoa hoitamaan karjan joka päivä aamuin illoin, eikä siitä voinut irtautua.

Vilho asui viimeiset 27 vuotta yksin ja oli talossaan yleensä kalsareissa. Kävin viime kesänä ostamassa hänelle Kauhavan Tokmannilta alennusmyynnissä olleet college -housut. Normaali hinta oli 19,90 € ja nyt alennuksessa viisi euroa. Vilho katsoi hintalappua ja totesi, että kyllä tämä oli turha ostos.

Vajaan tuhannen euron eläkkeestä jäi kuukausittain sijoitettavaa kun kulut olivat kovin pienet. Hän myös osti osakkeita usein, mutta myyntejä oli todella vähän. Tässä kai voisi sanoa, että eivät ne suuret tulot vaan pienet menot!

Vilhon tarkkuudesta ja osaamisesta on hyvä esimerkki, kun laitoin säätiön säännöt ennakkotarkastettavaksi Patentti- ja rekisterihallitukseen, niin sieltä soitettiin ja kysyttiin kuka juristi nämä on laatinut kun ovat aivan täydelliset. He pitävät listaa asiantuntijoista, joita voivat suositella kun asiakkaat kyselevät. Vilho oli kirjoittanut kaikki asiat ihan itse, ilman avustajia.

Vilho on sekä testamentissa että säätiön säännöissä määritellyt tarkasti, miten säätiö toimii. Sijoituspolitiikka on täsmälleen samanlainen kuin hänen 40 vuoden sijoitustoimintansa on ollut – suoria sijoituksia suomalaisiin pörssiyhtiöihin, osta ja pidä -strategialla.

Säätiön tarkoituksena on jakaa avustuksia ja oppilasstipendejä evijärveläisille eri alojen opiskelijoille, opiskelivatpa missä päin maailmaa tahansa.

Säätiö antaa myös avustuksia Evijärven seurakunnan ja Evijärven helluntaiseurakunnan nuorisotyön tukemiseen. Tämän lisäksi avustuksia jaetaan Evijärven nuorten urheilijoiden yksilö- ja joukkuelajien ja partiotoiminnan tukemiseen, kilpailumatkoihin ja harjoittelutilojen parantamiseen (ei autourheiluun). Hallituksella on oikeus eri vuosina painottaa avustus muihinkin ikäryhmiin.

Vilho määräsi ja nimesi säätiön asioita hoitamaan testamentissa nelihenkisen hallituksen, Martti Tyynismaan puheenjohtajaksi, Antti Haapojan varapuheenjohtajaksi sekä Ville Kottarin ja Esko Pellisen jäseniksi. Lisäksi hän määräsi, että jokaiselle hallituksen jäsenelle tulee nimetä henkilökohtainen varahenkilö. Martin varahenkilö on Elina Paalanen, Antin Tuomo Haapoja, Villen Lenita Kottari ja Eskon Erkki Laide.

Säätiön varallisuus on useita miljoonia euroa ja avustuksia ja stipendejä jaetaan vuosittain tilinpäätöksen tulosten pohjalta kymmeniä tuhansia euroja. Vuosittain jaettava määrä on riippuvainen tilikauden tuloksesta.

Lisätietoja Vilho Mustajärven tarinasta ja säätiöstä saa hallitukselta.